20.2.2012

Suru tuli yllättäen

"Sinä päivänä tuli suru.
 Suru vangitsi minut tummaan, tiheään kankaaseen,
 eikä valoa enää ollut.
 Värit katosivat ja esineet, joita ennen rakastin
 muuttuivat merkityksettömiksi.


 Ikävöin menneiden päivien mitäänsanomattomia 
 hetkiä:
 harmaat, arkiset päivät olisivat nyt juhlaa.
 Ikävöin väsymystä, joka ei aiheuta kipua.
 Joku puhuu minulle huomisen toivosta.
 Katson häntä pitkään ja ajattelen:
 Hän ei tiedä, hän ei tosiaan tiedä,
 mitä on olla surun vanki.
 Päivää on vielä jäljellä - yö tulossa." 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti